My Way And The Highway 1.6. – 1.7.2018 Galleria Harmaja Oulu

 

JAN KENNETH WECKMAN                                                        Kaksi maalausta, Linna ja Takapiha, öljyväri ja kollaasi, 35 x 25 cm, 2018

MY WAY AND THE HIGHWAY

1.6. – 1.7.2018

Oulun näyttelyni kostuu akryyli- ja öljymaalauksista, joista moni rakentuu kollaasilisäyksin. Etenkin diakehyksiä pinnoittelen enemmän tai vähemmän reilulla kädellä ja jättämällä jälki vaille enempiä siloitteluja ja hempeyksiä.

Tuoreimmissa teoksissani vuodesta 2015 alkaen olen kääntänyt volyymia kovemmalle, mitä maalauksessa tarkoittaa että kuvalliset viittaukset lähes huutavat, silloin kun ne löytyvät. Maalausten paksuus ja reliefin kaltainen rosoisuus, ikään kuin tiiliseinälle maalattu ja murentuva rappaus, korostuu. Ajattelen, että siellä täällä löytyy silti jotain katseltavaa, ehkä kuin ohikiitävän hetken junan ikkunasta. Mitä? No, vastuun jätän katselijalle, toisaalta täytyy itsellekin kiinnostavia figuureja olla.

Näyttely avataan kahden ryhmänäyttelyn jälkeen, joissa yhdessä kuvanveistäjä Markku Hakurin kanssa rakensimme teokset kirkkotilaan, Turun Tuomiokirkossa syksyllä 2016. Oheen syntyi muitakin teoksia, joista jotkut ovat Galleria Harmajassakin esillä. Katsojalle avautuu joitakin kristillisiä kuvioita, mutta myös viime vuoden reformaation 500-sataavuotisjuhlan kannalta vieraita aiheita tai muotoja. Uskonnollisen elämän teema ei ole vielä mitenkään tyhjentynyt, ovathan uskontojen merkit tänä päivänä kovassa käytössä, usein milloin millekin aatteelle, sellaisillekin joilla ei käsittääkseni ole mitään tekemistä hartauden kanssa vaan näkyvät valtataistelun ja politiikan työkaluina. Näyttelyn otsikko viittaa myös muutamiin edellisessä yksityisnäyttelyssäni Helsingissä, Galleria Heinossa esillä oleviin teoksia joiden joukossa myös näyttelyn nimikkoteos. Suunnittelen ottavani aihetta selkeämmin esille vielä jatkossa. Jätän harkittavaksi, onko luterilaisuuden paras symboli saarnatuoli, josta puhe pidetään. Taiteen tila on sekin saarnatuolin kaltainen parveke, josta puhua. Miten kuva, maalaus ja puhe asettuvat siihen? Joka tapauksessa eri tavalla.

Jälkiluonnoksia-niminen sarjani on uusi ja tarjoaa työläämmän kollaasi- ja maalaustekniikan rinnalla helpottavan ja juuri nyt itseäni innostavan keveyden, laveerauksen ja piirustuksen mahdollisuuden, siveltimellä. Näyttely jotenkin avautuu kesken kaiken uutta prosessia ja siksikin muokkaa käsityksiä työskentelyn johdonmukaisuudesta. Näyttelyssä ja työhuoneella eletään eri aikaa, mikä näkyy.

Omistan tämän näyttelyni äsken edesmenneelle Otso Kantokorvelle, jolle graffiti ja maalaustaide olivat yksi ja sama asia. Näin haluan hänestä ajatella. Hyvästi Otso!

Turussa, 24.5.2018 Jan Kenneth Weckman

jankennethweckman.fi

 

Utställningen i Uleåborg på Galleria Harmaja 1.6. – 1.7.2018,  består av akryl- och oljemålningar, många med tillägg av collage. Jag arbetar särskilt med diaramar som tillägg, med färglager mer eller mindre tjockt utan att släta till det för mycket. De senaste verken från och med 2015 har skruvat ”ljudvolymen” högre, vilket betyder att de bildmässiga hänvisningarna nästan skriker, ifall de blir upptäckta. Känslan för tjockleken och reliefens grova, likt måleriet på en tegelvägg, och sönderfallande rappning förstärks. Räknar med att det trots allt finns en del att betrakta, nästan som från ett tågfönster i rörelse. Vadå? Ansvaret överlämnar jag åt betraktaren, visserligen måste man själv också få fram intressanta figurer.

Utställningen öppnades 31.5. efter två grupputställningar tillsammans med skulptören Markku Hakuri, byggda för ett kyrkorum, i Åbo Domkyrka hösten 2016. Andra målningar blev också till i sammanhanget, av vilka några är nu utställda i Galleri Harmaja. Besökaren möts av endel kristna figurer, också av teman som jag valt för senaste årets jubileum av reformationens 500 år. Det religiösa livets teman är inte alls tömda, faktiskt, religionens tecken är idag hård valuta, ofta för mångaslags ideologier och sådana som enligt min uppfattning knappast har något att göra med andakt, snarare som verktyg för maktkamp och politik. Min plan är att ta upp detta ämne mera tydligt i framtiden. I en del verk överlämnar jag till reflektion om den bästa symbolen för det lutherska är predikstolen, varifrån talet hålls. Konstens rum är också en slags balkong likt predikstolen, varifrån man kan säga nåt. Hur passar bilden, målningen och talet in i detta? I vilket fall på olika sätt.

Efterskisser heter en ny serie verk som vid sidan av de arbetsamma collage- och måleriteknikerna erbjuder en mera lätt och för mej just nu inspirerande lätthet, laveringens och teckningens möjligheter, med pensel. Utställningen öppnas mitt i denna nya process och påverkar uppfattningen om det konstnärliga arbetets krav på konsekvens. Arbetsrummet och utställningen lever olika tid, vilket syns.

Jag dedicerar denna utställningen till nyss avlidne Otso Kantokorpi, för vilken graffiti och måleriet var en och samma sak. Så vill jag tänka om honom. Farväl Otso!

Åbo 24.5.2018  Jan Kenneth Weckman

jankennethweckman.fi

 

My exhibition in Oulu at Galleria Harmaja 1.6. -1.7. 2018 consists of paintings in acrylic and oil, many with additions of collage. Working especially with slide frames as collage, the color layers become rather thick occasionally without too much smoothness. From 2015 as it were the ”sound level” take a higher pitch meaning that pictorial referents almost cry out, if you find them. The feeling of thickness and roughness of the relief, as if painted on tiles on breaking mortar surfaces is heightened. Still, there is something to be seen, like from a window in a train moving along. What? I leave this to the spectator, although one has to have something interesting happening for oneself as well.

The show opened May 31st after två group exhibitions together with sculptor Markku Hakuri planned for a church space, the Turku Cathedral in the autumn of 2016. Other paintings came along and were shown elsewhere at the side, now also in Galeria Harmaja. The visitor is met by som Christian figures, and themes I chose for last year, celebrating the 500 years of Reformation. Themes on religious life are not emptied, on the contrary. My plan is to take up this topic more straightforwardly in the future. Leaving the spectator the choice to decide if the preaching pulpit is the best symbol of Lutheran church, the space of art is also a kind of balcony like the pulpit from where to speak. How does images and painting, and speech, fit in here? In different ways anyway.

Postsketches is the title of a new series of works after heavier and arduous processes offer its lightness that is inspiring, like washes and drawing, with a brush. The exhibitions opens in the middle of this new phase and influences our ideas about artistic stringency. The studio and the exhibition live in different times, something that shows.

I dedicate this exhibition to Otso Kantokorpi, recently deceased, who takes graffiti and fine art painting to be the same thing. This is how I want to think about him. Goodbye Otso!

Turku May 24th 2018  Jan Kenneth Weckman

jankennethweckman.fi